maanantai 8. joulukuuta 2014

Sairastelua, tervehtymistä ja uusia haasteita!

Jo on taas kulunut aikaa sitten viime kerrasta. Mutta on minulla hyviä selityksiä! Palat varmasti halusta kuulla, mitä täällä on tapahtunut, kun bloggaamaan ei ole kyennyt/ehtinyt/jaksanut/viitsinyt.

Niin. Syksy alkoi treenien suhteen oikein mallikkaasti. Pyöräily, rullasuksihiihtoa, saleilua ja kävelyä, wooohoo, kuuletko sanan AEROBINEN treeni! Se on löytänyt luokseni ihan pikkuisen enemmälti kuin aiemmin ja hei ei se niin puisevalta enää maistu.
Eka rullasuksilenkki 20 vuoteen! Upouudet Marvet alla ja vauhti ei todellakaan päätä huimannut :D Tekniikan muistaa vaikka unissaan, mutta miten oli se tasapaino :D
Kova treenitahti toi mukanaan ensin rasitusvammoja. Aluksi oli polven kanssa ongelmaa. Polvi ikäänkuin lonksui paikoiltaan sivusuuntaisesti. Ortopedillä käynti ja magneettirtg osoittivat, että kaikki systeemit ovat kunnossa ja tuo mystinen polven sijoiltaan meno jäi arvoitukseksi. Kyse ei siis ollut patellan vauriosta tai mistään kierukkahässäköistä, paitsi sisempi nivelkierukka vaikutti rikkoutuneelta. Sille ei kuitenkaan alettu tekemään mitään. Ortopedi kielsi isoilla painoilla pelleilyn ja aloitin sitten kuntouttavan jalkatreenaamisen. BOOOORING! Mutta se itseasiassa auttoi ja polvi ei ole (KOPKOPKOP) mennyt sijoiltaan nyt pitkiin aikoihin.
Ihanat My Little Pony trikoot ja treeni maistuu paremmalta! :D
 Kun polviprobleemista pääsin (lisäsin T-I-E-T-E-N-K-I-N käsitreenin osuutta huomattavasti) niin johan alkoi vasen olkapää ryttyillä. Kaikki nostot ja työnnöt sattuivat ihan mielettömästi ja taas lääkäriin. Kiertäjäkalvosimen tulehdushan se siellä! Jippii. Kortisonia piikillä, josta ei nyt ollut mitään valtakunnan apua. Kylmää, venyttelyä ja erilaisia kiertäviä liikkeitä pienillä painoilla. Treeniohjelmat meni uusiksi piiiitkäksi aikaa ja se oli pahempi takaisku kuin jalkatreenin vähentäminen ikinä. Itkin verta, kun tajusin, että lempilihasryhmäni eli olkapäät saa nyt hiukan pidemmän tauon rääkiltä. Koitin aina toiveikkaana liikkeitä vain todetakseni ettei siitä mitään tule. Ibuprofeenia tuli syötyä kipuun. Ja voin kertoa, että harvoin on tarttenu purra hampaita yhteen esim. hiuksia pestessä tai niitä harjatessa, mutta nyt piti. Niin kovasti kipeä olkapää oli. Eikä työmatkat (55 km/suunta ) autolla ajaen ja päätteen äärellä istuskelu juurikaan auttanut tilannetta.
 
Ja hei luulisi vaivojen tuohon loppuvan...mutta eheeeii. Sen kummemmin avaamatta mitä sairastin, niin jouduin leikkaukseen tuossa kuukausi takaperin. Onneksi ihan päiväkirurginen sellainen, mutta kyseisen sairauden takia sairastuin lisäksi anemiaan. Vähän sairaslomaa töistä, taukoa treeneistä ja vähän alakuloa.
 
Tammisaaren sairaalassa. Sain hyvää hoitoa ja sen verran upean nukutuksenkin, että nukuin heräämössä monta tuntia. Mikäs siinä lämpöpeiton alla pötkötellessä!

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että onni alkaa häämöttää ja pyysin jo treeneihin lisähaastetta valtsulta. Jan teki minulle uuden ja melko HC:n treeniohjelman. Ohjelma on yhteensä 5 viikon mittainen ja toimii kiertävänä. Katsotaan montako kiekkaa jaksan vetää ja mikä on lopulta edes järkevä määrä. Nyt on kuitenkin MOTIIVIT kohdallaan ja sehän edesauttaa MOTIVAATIOSSA.
Olenkin nyt hiukan vajaan viikon ajan herännyt joka aamu kello 5.45-06 aikaan ja mennyt autotalliin polkemaan Trainerilla reippaan treenin ennen aamupalaa. Sitten suihkun ja aamupalan jälkeen töihin. Nyt täytyy sanoa, että tuntuu paremmalta kuin vuosi sitten tekemäni kokeilu aamulenkkeilystä. Aamutreeni on tuonut minulle pirteyttä ja energiaa! Tämän lisäksi on tietysti iltasalit neljään jaetulla ohjelmalla. Ensi viikolla alkaakin HORROR 2 viikkoinen treenien suhteen. Hahaha, katsotaan miten naisen käy.

Täytyy muuten vielä tässä todeta, että ikäkriisiä pukkaa! Miten voi olla mahdollista, että mieli on tosi nuori ja kirkas, mutta peilistä katselee joku ihan vanhentunut naisihminen! Todella epäreilua! Mutta ei se auta kuin kehua itseä joka päivä oli sitten niin tai näin :)




                                          Treeni-intoa kaikille! Ja pirteää joulun odotusta! 
                                                                          Ekaterina






sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Uusi treenikaveri: spinningpyörä!

Tuli aika siirtää pyöräilyt sisälle. Vaikka vielä on kauniita aurinkoisia syyspäiviä, ei ainakaan arki-iltaisin ehdi valoisaan aikaan pitkälle pyörälenkille - ja alkaa siellä viimassa jo varpaatkin jäätyä! Viime talvena pyöräilin trainerin kanssa maantiepyörällä kylmässä eteisessä, mutta jotenkin jäin kaipaamaan viihtyisämpää ja sosiaalisempaa treeniympäristöä - siis telkkarin ääressä ja perheen kanssa :) niinpä kun tarjoutui tilaisuus ostaa halvalla käytetty spinningpyörä, haksahdin heti. 

Erot spinningpyörän ja traineripyöräilyn välillä ovat huimat, juuri tuosta sosiaalisesta näkökulmasta. Traineripyöräily on tottakai lajinomaisempaa ja siinä pysyy tuntuma maantiepyörän ajoasentoon, mutta spinningpyörä voittaa sen hiljaisuudessa, turvallisuudessa ja pienessä koossa. (Turvallisuudella viitataan tässä siihen ettei spinningpyörässä ole pinnoja, joten pienet sormet ovat paremmassa turvassa...) Pyörän hiljaisuus takasi sen ettei perheeltä tullut minkäänlaista noottia reilun tunnin kestäneen treenin aikana, vaan dinosaurus-leffaa pystyttiin katsomaan täysin häiriintymättä. Spinningpyörässä saa hyvän ja portaattoman vastuksen sillä parikymmenkiloista vauhtipyörää jarrutetaan +/- -rullalla. Olen aivan myyty :)


Pyörä on myös sen verran "kevyt", tai no ainakin kannettavissa, että sitä jaksaa roudata edestakaisin olohuoneen ja eteisen välillä. 

Kesän lopulla pääsin vihdoin työmatkapyöräilyn makuun. Olin pitkään jahkaillut vaihtovaatteiden, läppärin ja suihkukamppeiden roudaamisen ongelmia... Sekä tietenkin pyöräilyn aikatauluttamista, kun 80km matkaan menee noin kolme tuntia. Ratkaisu löytyi ("yllättäen") hyvästä pyöräilyrepusta ja aikaisesta heräämisestä. Viiden aikaan ylös, puoli kuudelta lähtö - yhdeksältä työpöydän ääressä! Montaa tällaista työmatkaa en lopulta ehtinyt tehdä, mutta reitti Karjaalta Kirkkonummen ja Espoon kautta Helsinkiin tuli sen verran tutuksi, että on helppo jatkaa alkukesästä kun taas kelit sallivat. Varhaisissa aamuissa tien päällä on ihan oma tunnelmansa. Ja tuleepa siinä tehtyä mukavasti viikon pitkä treeni! 



Eräänä viikonloppuna poljin vielä huvikseni reitin pidemmän kautta Helsingistä Karjaalle, 100km syksyisessä maisemassa. Helsingin ja Karjaan välillä on pitkä matka kevyenliikenteen väylää ja vasta Kirkkonummen jälkeen joutuu pyöräilemään autotien laitaa. Sekään ei ole kovin turvatonta sillä 51-tiellä on erittäin leveät pientareet. Maantiepyöräilijän herkkua, tämä seutu! Tässä muutama näpsy ruskaretkeltä Kirkkonummen, Inkoon ja Billnäsin teiltä:





Hyviä syystreenejä!
Katja H-K

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Joroinen etanaperspektiivistä

Toki puolimatkan triathlon oli iso pala haukattavaksi vuoden lajikokemuksella ja ilman kestävyysurheilutaustaa. Vielä loppuvuodesta 2012 hihkuin onnesta kun pystyin juoksemaan (hölkkäämään) viisi kilometriä yhteen menoon. En kuitenkaan hetkeäkään epäillyt, ettenkö pääsisi puolimatkalta maaliin -  vakuuttelin ettei se matka oikeastaan niin pitkä ole, kun vain menee omaan kuntoonsa sopivaa vauhtia. Sillä taktiikalla pääsin maalin, helteestä ja kummallisesta selkäsärystä huolimatta. Loppuajalla 7:06:29 ja sijoituksella 1116/1156 (mihin  katosi muutama sata osallistujaa, keskeyttikö näin moni?) jään ajallisesti mitattuna aivan kisan häntäpäähän. Se ei silti tarkoita ettenkö olisi nauttinut tapahtumasta ja matkasta - haluaisin heti puolikkaalle uudestaan!


Tämän sai jo perjantaina, kisakansliassa pistäytymisen jälkeen. Access all areas. Taustalla mies asentaa nojailutankoja pyörään.

Koska perusmatkan triathlon meni Vantaalla kesäkuussa omaan tasoon ja harjoitteluun nähden ihan kohtalaisesti kolmessa tunnissa, olin aikabudjetoinut Joroisen puolimatkan vievän noin 6:45. Perusmatkan suoritusvauhdeilla olisi loppuaika ollut tasan 6 tuntia ja siihen päälle laskin väsymyslisää 45min. Ensikertalaisena olisin ollut oikein tyytyväinen seitsemän tunnin alitukseen.

Tarkoituksenani oli ottaa koko kisa rauhallisesti ja niinpä sitten teinkin - esim. vaihtoihin sain kulutettua yli 20 minuuttia, kun 10 minuutillakin olisi selvinnyt. Tosin selitykseksi on sanottava, että Joroisilla vaihtoalueiden järjestelyt ovat erilaiset kuin useimmissa muissa kisoissa - vaihtoihin kuuluu siirtymisiä 100-200 metriä.

Kisa-aamun kuhinaa lähtöalueella.


Uintiin lähtö on aina jännittävää. Märkäpuvuissa, helteessä, seisoimme taas kuin suuri norppalauma. Muutamia lauseita siinä vaihdeltiin ja etsin katseellani omaa kannustusjoukkuettani - he olivat kuitenkin jääneet ajokiellon takia kisakeskukselle. Uintiin halusin lähteä mahdollisimman kaukaa ulkolaidasta, jotten vain saisi iskuja tai joutuisi törmäyskurssille. Uinnin (1900m, 44:47) otin liiankin hissukseen, samoin reittivalintani taisi olla hieman liian maailmoja syleilevä - kiersin poijut aivan älyttömän kaukaa.... Mutta enpä joutunut kärsimään tönimisestä! Uinnin aikana alkoi tulla edellisen lähdön lakkeja vastaan (lähtösarjat oli värikoodattu) ja uskoin eteneväni ihan mukavaa vauhtia. Uinti tuntui niin ihanalta että uppouduin välillä ajatuksiini ja nautin vain maisemista. Kyllä minulla on vielä tuossa kisavietissä tekemistä! Olisin pystynyt 40min aikaan kun olisin yrittänyt edes vähän, jopa alle jos olisin lähtenyt liitoon.

Olin pohtinut vielä lähtöalueella, uisinko ilman märkkäriä pelkässä kisa-asussa - Valvatus-järven vesi tuntui verryttelyssä niin lämpimältä - mutta päätin kuitenkin uida märkäpuvussa. Se tuo turvaa ja kelluttaa jos vaikka iskee kramppi. Tyhmän päätöksen tein siinä, etten jättänyt märkäpuvun alle kisa-asua, vaan puin vaihdoissa pyöräilyhousuja, urheilupaitaa ja juoksutrikoita - hidasta ja liian kuumaa! Uinnin jälkeen jäin levittämään aurinkorasvaa - paloin silti. Eihän mun lyhyen tumpelot kädet yltäneet lapaluiden päälle! :D Aurinkorasva tuntui myös turhan hiostavalta kuumalla pyöräilyreitillä. T1:stä hidasti myös vessatauko, jonka aikana tuntuivat loputkin vaihtoalueen pyörät häipyneen - eikun äkkiä menoksi ja ottamaan muita kiinni - jos vain olisinkin kyennyt siihen!

Maisemaa pyöräilyreitiltä - voi miten hiljaista oli tuolla häntäpäässä!

Pyöräilyssä (90km, 3:30:07) näkyi ja tuntui heikko valmistautuminen. En ollut ehtinyt pyöräillä tarpeeksi pitkiä lenkkejä enkä ylipäätään riittävän usein. Pisimmät lenkit ovat olleet 60km, keskinopeuteni jäänyt 30km/h ja lisäksi kunnollinen ajoasennon arviointi ja säätö oli jäänyt tekemättä. Tuplajuomateline satulan taakse asennettiin lähtöaamuna ja sain kokeiltua sen käyttöä noin 20 metriä pihatiellä. Aerotangot asennettiin Joroisilla kisakanslian pihassa. Pyöräily, jonka uskoin sujuvan "ihan mukavasti", vähintään tuolla 30km/h vauhdilla,  menikin lopulta ihan kiville. Sain hirveän selkäkivun joka tuntui tukkivan myös lonkat. Selkä alkoi oirehtia noin 10min pyöräilyn jälkeen, ja vaikka miten yritin "vaihdella" asentoa ja helpottaa oloa, vaivasi se loppuun asti. Buranat olivat tietenkin jääneet siihen vaihtopussiin, joka heitettiin T1-vaihdon jälkeen rekan kyytiin... :) 

Reitti Rantasalmelle ja takaisin oli hieno, mukavan vaihtelevaa pienine mäkineen ja järvineen. En silti suuresti nauttinut tästä osuudesta, harmitti vietävästi selän takia ja pari tuskan ja harmin kyyneltäkin taisi tirahtaa. Pyöräilynopeuden tarkkailu oli vaikeaa koska jompikumpi nuoremmista matkakumppaneista oli ilmeisesti tahattomasti vaihtanut matkamittarin asetukset maileiksi. Niinpä pistin hetkeksi RunKeeperin mittaamaan  matkaa ja sain tulokseksi masentavan 26,86km tunnissa... Harmitti! Mutta lopulta vaihtoalue lähestyi. Yllättävän nopeasti tuo 90km meni huolimatta tuskaisesta olosta ja siitä, etten ole ikinä pyöräillyt noin pitkää matkaa yhteenmenoon.

Pyörät T2-alueella.

T2 meni myös hienoisessa matoilussa: jätin pyörän, mietin otanko juomapullot mukaan - otin - kävelin noin 100m vaihtopussien luo, etsin omani, haparoin sen auki, vaihdoin kengät ja housut, join, pakkailin, otin buranan, vein pussin pois, vihdoin pääsin lähtemään... Aivan turhia operaatioita joista olisi selvinnyt sujuvasti paremmalla suunnittelulla!

Juoksua olin harjoitellut kevään aikana eniten, koska se on myös heikoin kohtani: en osaa mennä kovaa enkä jaksa pitää vauhtia yllä. Hitaalla hölkällä taas etenen ihan mielelläni vaikka 25km, se vain vie kolme tuntia. Tuossa helteessä ja pyöräilyn rasittamana selvisin juoksuosuudesta (21,1km, 2:31:25) etenemällä etanana: hölkkää, ylämäissä välillä kävelyä, nautiskelua kylmästä vedestä ja joroislaisten tsemppauksista. Viime lokakuussa juoksin ensimmäisen puolimaratonini Itämerimaratonilla, Hangon ihanan viileässä säässä, tasaisella reitillä, aikaan 2:08. Sen suuntaista toivoin nytkin, enpä vain saanut. 

Tämä kyltti oli kaunis näky - etenkin kolmannen kerran nähtynä!


Viimeinen kierros, kohti maalia edetään! Edessä olevalla miehellä oli selvästi kramppeja tai muuta harmia jalassa, mahtavasti kaveri jäi tsemppaamaan häntä.


Pitää silti olla tyytyväinen siihen, että matka tuli ylipäätään taitettua! Koin hienon tapahtuman ja sain hyvän kolauksen valmistautumisen tärkeydestä, lajin rankkuudesta ja sitä kautta uutta pontta lajitreeneihin ja muihin kommervenkkeihin. Kuten vaihtoihin ja asuihin...! J




Maalissa! 


He jaksoivat odottaa! Kaksi pientä teräsmiestä. Ja kameran takana todellinen teräsmies: seitsemän tuntia helteessä kahden pienen lapsen kanssa... huhheijaa!


No olihan siellä valtiomiehiä pitämässä huolta!



Uusi lempipaita. Tällä taidan leveillä ihan missä tahansa liikuntatapahtumassa tästä eteenpäin.... ;) 

Hampaankoloon jää hyvällä tavalla kaihertamaan monta asiaa, jotka siivittävät harjoittelua seuraavaa puolimatkaa varten. (Ehdottomasti puolimatkaa, perusmatkakin tuntuu tämän jälkeen vain mukavalta pikkuharjoitukselta ;) – joskus ajattelin että sprintti on pitkä suoritus!) Ensinnäkin: korjaan pyöräilyasennon kuntoon ja liityn paikallliseen pyöräilyseuraan joka järjestää harjoituskisoja - mañana, pyörän säädöt tehdään todellakin huomenna. Toiseksi: jatkan juoksussa intervalliharjoituksia ja päälle kahdenkympin matkoja - check, menemme porukalla taas Itämerimaratonille. Uin, uin ja uin, vähintään kerran viikossa aamutreeni 1500-2000m - heti kun Mäkelänrinteen halli taas elokuussa aukeaa.  Muistan lihaskuntotreenin ja etenkin keskivartalon lihakset - näihin ei tarvitse muistilappua, tekemättöminä ne muistuttavat kyllä itsestään! 

Mitäs sitten sanoisin toiselle triathlonaloittelijalle joka harkitsee puolimatkaa? Mene ihmeessä! Taustastasi ja olosuhteista riippuen saatat loistaa tai löntystää, hieno kokemus se on silti! Tuollaista itsensä voittamisen fiilistä ja hienosta urheilutunnelmasta nauttimista pääsee harvoin kokemaan - on kipua ja kyyneleitä, kuumaa ja tuskaista, onnistumisen iloa ja kanssaihmisten avusta ja tsempistä nauttimista. Enpä tiennyt miten onnelliseksi kylmään veteen kasteltu sieni (tai kaksi) voi tehdä, kun on urheillut yli kuusi tuntia helteessä. Tai miten koskettavaa on kun kahdeksankymppinen rouva jaksaa istua puiston laidalla sen viimeisenkin juoksijan viimeiseen kierrokseen saakka. On maali, jonka saavuttamiseksi joutuu tosissaan tekemään töitä! Ennen starttia useimpia vähän pelottaa, matkalla saattaa hetkellisesti kaduttaa, mutta maalin jälkeen odottaa jo seuraavaa kisaa :)


Hyviä treenejä ja kisoja!
Katja H-K






tiistai 8. heinäkuuta 2014

Lupausten pettäjä täällä hyvää iltaa!





Otsikko viittaa taannoiseen postaukseen ja lupaukseen siitä, että aktivoidun kirjoitteluhommissa. Elämä on ollut kuitenkin melko hektistä koko loppukevään ja alkukesän ajan, että ei ole ehtinyt-jaksanut-viitsinyt uhrata ajatusta kovin tiheään tänne blogiin. Mutta siis tarkoitus on aktivoitua ja ehkäpä kehittää rutiininomaisempi tahti tähän. Mutta katsotaan miten se lähtee tästä sujumaan :)

Kiireistä huolimatta treenirytmi on pysynyt koko ajan hyvänä. Nyt onkin taas uusi haaste edessä, nimittäin kesäloma. Töitten lomaan treenaamiset saatiin soviteltua oikein mainiosti yhteen, mutta kesälomalla aikatauluton elämä tuo omat sovittelunsa. Heräisikö kympiltä vai vasta yhdeltätoista, miten se paljon puhuttu ruokarytmi, mitä aktiviteettia lasten kanssa ja mitä kaikkea tässä nyt on sotkemassa pyhää rytmiä.

Treenit ovat olleet, ylläri ylläri, kovin salipainotteiset. Olen himmaillut hiukan tahdin kanssa eli en ole 6 päivänä viikossa nostamassa puntteja vaan 4 x/ vko on saanut riittää. Muutoin olen käynyt pari kertaa pyöräilemässä ja tehnyt jotain muuta pientä oheishommelia. Kesäloman kunniaksi pitää ottaa muutamat pyörälenkit ohjelmistoon ja nauttia aerobisen kunnon noususta.

Punttikunto on noussut vuoden aikana paljonkin. Lähtötasokin oli jo suhteellisen kova, mutta kyllä huomaa, että jotain on tullut tehtyä. Lihaskasvua on tullut kivasti. Läskin alla on ihanan tuntuiset muskelit. Osittain ne erottuukin eli parhaiten tässä kohtaa etureidessä, olkapäissä, käsivarressa, hauiksessa ja pohkeissa. Tekemistä on vielä takareisi-peräkonttiosastolla, tavoitteeni ei ole mikään hyppyriperä, mutta voisihan tuo pikkuisen muotoutua tuosta. Lisäksi vatsan alue on se joka tarvitsee varmasti seuraavan vuoden ollakseen edustuskunnossa.
Vielä ei kehtaa olla paitahihasillaan. Kuinkahan monta vuotta minunkin elämässä on mennyt miettimällä "en kehtaa"...
Pyöräilylenkkiä

Vatsalihaksia :)

Vatsalihaksia tässäkin
Lopuksi ohjenuoraa elämään! Go girl Go ja rakasta itseäsi, juuri sellaisena kuin olet!
   

                                                                         Ekaterina




tiistai 10. kesäkuuta 2014

Perusmatkan kisatunnelmat Vantaalta

Kesän eka kisa Vantaalla meni lopulta yli odotusten. Lähdin vähän varovaisin mielin liikkeelle, ajatellen että "otetaan nyt treeninä vaan", koska viime kesän suorituksista on kuitenkin aikaa ja talvella en päässyt ihan treeniohjelman asettamiin tuntimääriin (7-10h viikossa). Syys-kevätkaudella olen käynyt suunnilleen kerran viikossa tekemässä uintitreenin (reilu 30min), polkenut trainerin päällä sisällä 1-2 kertaa viikossa yhden pidemmän 1,5 tunnin treenin ja yhden lyhyemmän n. 45min, sekä lenkkeillyt 1-2 kertaa viikossa. Kevään juoksukoulu antoi lisää potkua juoksuun ja ulkopyöräilyt lähtivät kehittymään jo mukavasti, kun pääsin lähelle 30km keskivauhtia pidemmillä lenkeillä (60km lenkillä 27km/h). Juoksuvauhtia en ole saanut vielä hurjasti nopeutettua, matkavauhtini on siinä 6:20 ja pikaisemmilla lenkeillä noin 5:50.

Taustaksi vielä, että aloitin triathlonin vuosi sitten juuri Vantaalla, Kokeile triathlonia -sarjassa :) jatkoin samantien parilla sprintillä ja lopulta elokuussa menin Nastolassa perusmatkan aikaan 3:13:14.

Lauantaina oli kuitenkin upea kesäilma: viileä ja vähän pilvinen, ei ollenkaan helteinen, kuten ensin varoiteltiin. Puolilta päivin saapuessamme Vantaalle jopa satoi, mikä oli tietenkin kurjaa niille jotka olivat sillä hetkellä kisaamassa. Odotukseni hyvästä "treenikisasta" alkoivat nousta ihan tämän viileän sään takia :) Olin valmistellut eväät hyvin: urheilujuomat viilennettyinä pulloissa, juomavyön pullot pakastimessa yön yli, vettä, muutama energiageeli. Tätä urheilujuomaa (perinteinen Hartsport) ja Dexalin geeliä olin ehtinyt rauhassa testata torstain viimeistelytreenissä, jolloin pyöräilin 15km, uin ehkä 200m ja juoksin lopuksi muutaman kilometrin. Yksi huoleni kisoissa on nimittäin arka vatsa - jos juoma onkin liian vahvaa tai geeli aivan omituista siirappia, tulee huono olo.

Kisavalmistelut olivat tyypillistä sähläystä: laitoin varusteita paikalleen varmaan vartin ja silti kaikki tuntui olevan sikin sokin. Kisainfoon ehdin vähän myöhässä ja kaikki siinä kuultu tuntui vain suhisevan korvista ulos, yhtäkkiä kaikki tuntuikin monimutkaiselta ja muiden kilpailijoidenkin ilmeet vääntyivät haudanvakaviksi... Sitten joku lohkaisi kepeästi "kun seuraa vain muita, niin kyllä pääsee perille!" Samoin Kuusijärven kahvilassa nähdyt tutut kilpasiskot, tutut kannustajat sekä tietenkin oma huoltojoukkue rauhoittivat vähän mieltä. On tätä ennenkin tehty ja aina selvitty reitistä. Lopulta rantaan ja katse uintireitille, jolloin yhä koin disorientaatiota: "ai kaksi kertaa ympäri?", "ai mikä mänty pitää kiertää?" Aivot lyövät aivan tyhjää kun edessä oleva suoritus jännittää. Jossain vaiheessa kävin kastautumassa ja tekemässä minimaalisen alkuverryttelyn, vesi tuntui ihanalta.

Uintiin lähdettiin vedestä, kelluimme siellä kuin joku hyljelauma kahden punaisen poijun välissä. Uimalähdön valintani ei ollut paras, jäin keskelle takariviin ja se tuntui oikeastaan koko ensimmäisen kierroksen ajan: joku oli kyljessä tai varpaat sormissani tai kiilasi huomaamattaan juuri minun reitilleni... Mutta sellaista se on kun sameassa vedessä pyritään kaikki samaa maalia kohti. Uinti tuntui hyvältä, suunnistamisen koin suht helpoksi ja ainoa mitä olisin tehnyt toisin, olisi uintireitin valinta väljemmästä paikasta - vaikka sitten joutuisi uimaan vähän pidemmän matkan. Rannassa olin ajassa 30:39 - ihan hyvä aika minulle.

Märkäpukua yltä, kuva Ekaterina.


Vaihdossa kesti "hetkisen" kun revin märkäpukua päältä, muistelin kenkien ja sukkien paikkoja, päätin viimehetkellä vielä ottaa yhden geelin ja päälle vettä. Vaihtoaika olikin noin viisi minuuttia.

Pyöräilyreitti kulki edestakaisin vanhaa Lahdentietä, neljä lenkkiä piti tehdä saadakseen 40km täyteen. Tie oli suljettu liikenteeltä ja siinä suhasivat edestakaisin meitä ennen lähteneet yleisen sarjan miehet, me naiset ja kohta meidän perässämme "ikäsarjan", eli 40v ja yli, miehet. Porukkaa oli tiellä paljon, mutta se toi ajamiseen hyvää tunnelmaa. Heti alkuun tein jonkin virhearvioinnin ja tiputin juomapulloni pullotelineen sijaan asfalttiin: jarrua, kipikipi pullon luo ja takaisin satulaan. Eihän sitä ilman eväitä pärjää!

Peesikielto 10m tarkoitti sitä, että väliä naapuriin joutui pitämään ihan huolella ja ohitettuna sai hieman hidastella, jotta välimatka säilyi. Paitsi toki niiden ohittajien kohdalla, jotka kiitivät kutakuinkin valon nopeudella ohi! Huh, ihailen! :) Löysin hyvän rytmin ja hyvän paikan, ainoa huoli oli juoman riittäminen, koska kisajärjestäjät olivat jo purkaneet juomapisteet (sitä vähän ihmettelen). Energiageelin imaisin n. 30km kohdalla ilman vettä, ja urheilujuoma riitti juuri T2:lle. Vaikeimmat kohdat johtuivat vastatuulesta, silloin hoin itselleni "pyöritä, pyöritä" ja hain tsemppiä muiden pyöräilijöiden poljinrytmistä. Matkamittarini ei toiminut, koska olin kiinnittänyt renkaan väärin päin, mutta jälkeenpäin tarkistin että vauhtini oli ollut 30km/tunnissa. Pyöräilyyn meni 1:20 ja rapiat. 


T2, kuva Ekaterina.

Vaihtoalueelle tultaessa taas tyypillinen sähellys: väärään riviin etsimään pyörän paikkaa. Pyöräilystä juoksukamoihin vaihto sujui nopeasti: kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja ihana lähes jäinen juomavyö lanteille. Kyllähän se painaa ja hölskyy, mutta antaa varmuuden itselle sopivan juoman saatavuudesta ja samalla viilensi ihanasti pyöräilyssä väsähtänyttä selkää. Pääsin myös tekemään koordinaatio- ja sieppausharjoituksia, kun pudottelin näitäkin juomapulloja pitkin reittiä... Juoksu tuntui aika raskaalta, tossu painoi ja välillä olo oli hankala, mutta niin vain etenin askel kerrallaan kohti Kuusijärven lähtörantaa ja maalia. Ja sitten oli vielä toinen kierros edessä, kympin juoksu tehtiin kahtena kierroksena... Etenkin toisen kierroksen loppupuolella sain käyttää kaikenlaisia tsemppilauseita pääni sisällä ja piristyin todella paljon tutuista ja ystävällisistä tsemppareista. Ja ihailin taas niitä miehiä ja naisia, jotka painelivat ohi kuin villivarsat! Mitä lennokkuutta! Juomapisteiltä uskaltauduin hörppäämään vettä ja omasta juomavyöstä hörpin laimeaa urheilujuomaa. Ehkä yksi geeli vielä juoksun aikana olisi piristänyt menoa, mene tiedä... Paras piristys kuitenkin oli, kun tuttu kisailija samalla "tänä kesänä perusmatka alle kolmen tunnin" -tavoitteella paineli ohi noin 7km kohdalla ja totesi: mennään alle kolmen tunnin. Vilkaisin kelloa ja totesin että helkkari sentään niinpä mennään! Tavoitteiden saavuttaminen on aina niin huikean hienoa! Viimeinen kilometri - kaksi olikin taas mukavaa juoksua, Kuusijärven ympäri vievä ihana varjoisa lenkkipolku ja lupaus siitä, että kohta pääsee taas veteen viilentymään :) sain jonkinlaisen loppukirinkin vedettyä ja maalissa kello vakuutti että alle kolmen tunnin mentiin! Wu-haa! Halit, lapset, juomaa, veteen kellumaan ja maalikuvat, joissa mukana myös "huoltopäällikkkö" :)






Juoksuun kului 59:56, uskoakseni tähän sisältyi T2-vaihtoaika. Ihan tavallinen kympin juoksuaika minulle, joten tähänkin olen itse suht tyytyväinen nyt vielä, mutta juuri tämä on se laji josta haluaisin 5-10min pois! 

Aika maalissa oli 2:56:21. Sijoitukseni oli ryhmässäni 28/51, jos sillä nyt on mitään väliä - kärkeen on joka tapauksessa 40min matkaa :D Aikaero viime vuoden elokuussa tehtyyn perusmatkaan Nastolan reitillä (mäkinen pyöräilyosuus) on 17min - olen tyytyväinen parannukseen. Kannatti treenata talvi nousujohteisesti!

Vaihtoalueella juttelin vielä yhden ensikertalaisen kanssa, joka oli rohkeasti lähtenyt ensimmäiseen kisaansa suoraan perusmatkalle - ihailen! Hänestäkin paistoi onnistumisen ilo ja lajin imu, tähän on helppo jäädä koukkuun.

Ihana kisa, ihana päivä, ihania ihmisiä! Kiitos kaikille seurasta ja hyviä treenejä, triathlonisteille ja muillekin:)

- KatjaHK

torstai 5. kesäkuuta 2014

Valmistautumista kisaan!

Huomenna on kesän eka kisa, Vantaan triathlonin perusmatka. Tämän otan vielä ihan treenimielessä, iisisti. Kesän aikana olisi tarkoitus päästä perusmatka alle kolmen tunnin (viime vuonna Nastolassa kulutin perusmatkalla aikaa 3:08) ja vaikka Vantaalla olisi hyvät mahdollisuudet nopeaan aikaan pyöräilyreitin tasaisuuden vuoksi, en tavoittele vielä huomenna muuta kuin hyvää fiilistä. Juhannuksen jälkeen Kiskossa on seuraava perusmatka. 

Edeltävinä viikkoina olen tehnyt pari "ylipitkää" harjoitusta lajeissa: esim kun perusmatkalla pyöräillään 40km, olen tehnyt pari 60km lenkkiä. Juoksussa kokeilin 25km lenkkiä joka menikin muuten ihan mukavasti, mutta vauhti hyytyi kääntöpaikan jälkeen kun olin varustautunut vähän heikoilla eväillä... Vettä ja myslipatukka :) kunnon urheilujuoma tai energiageeli olisi piristänyt menoa. Kulutin tuohon lenkkiin tasan kolme tuntia (3:00:58). Triathlonin perusmatkalla juostaan 10km, odotan että siihen mulla menee noin tunti. 

25km lenkin kääntöpaikka:



Lisäksi olen tehnyt lyhyitä lajinvaihtoharjoituksia, esim. 15-20km pyöräilyä ja päälle 3-5km lenkki. Avovedessä olen nyt käynyt useamman kerran märkäpuvun kanssa ja ilmankin, mutta silloin en ole uinut lähellekään perusmatkan 1500 metriä. Ei vain ole ollut tilaisuutta, aikaa, seuraa eikä merkittyä reittiä... Eilen iltauinnilla törmäsin yllättäen lumpeeseen ja säikähdin aivan hirveästi! Tarvitsisin uintikaverin niin en säikkyisi pienistä. 

Tunnelmat ovat nyt että talven aikana olisi voinut treenata enemmänkin: enemmän kaikkia lajeja, voimaa, kestävyyttä ja tekniikkaa ja vielä olisi voinut laihtuakin vähän! Mutta näillä mennään, katsotaan miten huomenna kulkee :)

Mukavaa ja sporttista viikonloppua!
Katja H-K

Vakiolenkin maisemaa:




tiistai 27. toukokuuta 2014

Pyörälenkkejä ja myslipatukoita

Toukokuun kelit ovat olleet suotuisia pyöräilyyn (paitsi juuri tänään). Viimeisen kahden viikon aikana olen pyöräillyt maantiepyörällä 158 kilometriä: kaksi 60 km pyörälenkkiä ja kaksi lyhyempää 15-18 km pyörälenkkiä. Lyhyempiin lenkkeihin yhdistin lajinvaihtoharjoituksen: suoraan pyörän päältä lenkkarit jalkaan ja lyhyelle juoksulenkille. Vaihto lajista toiseen on hyvää treeniä kesän triathlonkisoihin: sille ei mahda mitään, että juoksu ei tunnu hyvältä heti pyöräilyn perään, mutta ainakin oppii henkisesti suhtautumaan siihen, että lyhyen totuttelun jälkeen lähtee taas juoksukin rullaamaan. 

Erään iltalenkin "T2":


Pyörälenkeillä olen yrittänyt parantaa keskivauhtia ja polkemistekniikkaa. Se onkin jossain määrin onnistunut: ensimmäisen 60km lenkin tein keskivauhdilla 21,5km/tunti ja toisen 27,5 - tosin ekalla lenkillä pysähdyin pari kertaa ottamaan valokuvan ja viestittämään kotiin.


Ensimmäisen alle 20km lenkin tein keskivauhdilla 21,8 ja seuraavan 26,1. Näillä lyhyillä lenkeillä olisi varmaan mahdollista päästä yli kolmenkympin keskivauhtiin, kun vain tosissaan yrittäisi! Myös optimaalisen ajoasennon löytäminen tarvitsee vielä hienosäätöä, pitäisikö satulan olla sittenkin hieman lähempänä ohjaustankoa, onko käsivarsissa oikea kulma, entä käytänkö liikaa etureisiä vai takareisiä polkiessa, jne... Loputonta opiskelua tämäkin laji! :)



Sitten keittiöön, jossa kokeilu ja kokkailu on yleensä hyvin palkitsevaa: tein energiaevääksi itse myslipatukoita. Helpoimman kautta, eli pohjana käytin valmista myslisekoitusta, jossa oli jo mukavasti kuivattuja hedelmiä, siemeniä ja pähkinöitä. Sekaan omenamehua, hunajaa ja maapähkinävoita. En mitannut aineksia tarkkaan vaan tein ihan "näppituntumalla": ensin myslin joukkoon niin paljon mehua että se kostui, sitten varovasti lämmitetty hunaja-maapähkinävoiseos joukkoon tuomaan taikinaan tahmeutta ja makua. Sitten energiapommitaikina paksuna levynä leivinpaperin päälle ja uuniin (200 astetta 20min). 

Njam... Taikina menossa ensipaistoon uuniin:


Kun taikina on puoliksi paistunut, se leikataan palasiksi, käännetään ja laitetaan väljemmin leivinpaperin päälle paistumaan patukoina. Toinen paisto 150 astetta ja 15min.


Ja valmiita: 


Pakkasin patukat folioon ja pidän jääkaapissa valmiina lähtöön. Ovat muuten tolkuttoman paljon parempia ja luonnollisen makuisia verrattuna ostopatukoihin! Lisäaineettomia vieläpä :) 

Resepti oli mukailtu täältä: 

Ensi kerralla kokeilen mukaan paahdettuja maapähkinöitä. Ja hintatietoa: näiden 24 myslipatukan raaka-aineet maksoivat noin 6e.

Viikonloppuna pääsi taas järveen uimaan, ja lauantaina vesi oli niin lämmintä, että märkäpuvulla tuli kuuma! Teimme taas muutamia lyhyitä pyrähdyksiä rannasta järvenselälle ja takaisin. Nyt on vielä viikko aikaa totutella avoveteen ja kaikkiin muihinkin lajen kommervenkkeihin: kesän ensimmäinen kisani on Vantaa triathlonin perusmatka 7.6.! Vähän jännittää jo! 


Hyviä treenejä!
Katja H-K